Usein vaikeinta on mennä siitä ovesta, jonka toisella puolella asioita katsellaan uudella tavalla. Kun lopulta rohkenee astua peremmälle, hyvin harva haluaa enää palata takaisin.

Seinäjokelainen Lumikko Oy on perinteinen suomalainen konepaja monellakin mittarilla. Pitkä historia, halli täynnä äänettömästi pakertavia miehiä, jotka kokoonpanevat järeitä laitteita, joihin et kiinnitä normaalisti mitään huomiota, vaikka ne helpottavat sinun arkeasi. Lumikon päätuotteena ovat liikkuvan kaluston ilmanvaihtojärjestelmät maan alla ja pinnalla. Jos olet matkustanut raitiovaunulla tai pitkän matkan junassa, Lumikko on puhaltanut sinullekin raitista hengitysilmaa.

Vuoden 2020 lopulla yhtiössä herättiin siihen, että modernien laitteiden rakentaminen vaatii myös uudenlaista työkulttuuria.

Laitteet sisältävät entistä hienompaa tekniikkaa, asiakkaiden vaatimukset kasvavat ja siinä sivussa myös riskit erilaisille häiriötilanteille ovat entistä suuremmat.

Päätettiin pistää niin paljon uusiksi kuin kohtuudella voi vaatia

Pohjalaisilla on kuulemma sanonta, että jos kukaan ei hauku, niin asiat ovat hyvin. Se sanonta sisältää myös käänteisen ajatuksen siitä, että se on kehu, kun ei saa haukkuja. Uudessa kulttuurissa lähdettiin siitä, että kipeistä asioista sanotaan suoraan, mutta samalla rakentavasti ja kehuja saa sanoa vaikka joka päivä.

Joku saattaa ajatella, että se on mahdoton savotta isäntien miehittämälle metallipajalle. 

No eihän sellainen helpolla synny, eikä kaikkea saada kerralla valmiiksi. Yhden vuoden aikana saatiin kuitenkin aika monta asiaa vaateriin. Henkilöstö saatiin uudella tavalla mukaan niin työtapojen kuin tuotteiden kehittämisessä. Johto oppi ratkaisemaan haastavia tilanteita uudella otteella. Projektien johtamista vahvistettiin ja lopulta vielä viilattiin prosessit vastaamaan uusia ajatuksia.

Haastavien tilanteiden ratkaiseminen yhdessä toi aivan uutta virtaa koko organisaatiolle. Mitä useampi on mukana, sitä parempi lopputulos, jos vain jokaisen mukana olevan rooli on selvä. Tarvitaan palautetta, tarvitaan ideoita, mutta tarvitaan myös ne ihmiset, jotka uskaltavat tehdä päätöksiä ja viedä asiat maaliin. Matkan varrella tuli eteen tilanteita, joita vanhalla ajattelulla ei olisi ratkaistu yhtä ketterästi.

Saikkonen kuvaa osuvasti sitä, kuinka vaativaa kulttuurin muuttaminen on, koska siinä ei ole kyse vain organisaation uusista tavoista, vaan myös henkilökohtaisesta uudistumisesta.

Paikoin oli varsinkin alussa kovaakin henkilökohtaista haastamista, mikä pakotti ottamaan uusia suuntimia ja toimintatapoja. Joku olisi voinut herneenkin näistä imaista sieraimeen, mutta totuus on kuitenkin se, ettei omakaan toiminta kehity, jos yrität liikaa selittelyllä kumota parannusehdotuksia. Olen näistä nyt toipunut ja jotain opiksikin ottanut.

Kulttuurin uudistuminen on nyt saatu hyvään käyntiin ja organisaatiolla on eväät siinä onnistumiseen. Kaiken muun sivussa myös yhtiön tilauskanta seuraavalle parille vuodelle on noussut uusiin huippulukemiin. 

Niinpä Ville kiteyttää lopputuloksen sanoihin: “Vanhemman mekaniikkasunnittelijan sanoja lainatakseni; Hyvä siitä tulee!”

Jos haluat tietää lisää siitä, miten toimintakulttuurin muutos saadaan käyntiin, niin ota allekirjoittaneeseen yhteyttä ja jutellaan.